Elämme historian verkottuneimmassa ajassa, älypuhelin taskussa antaa pääsyn miljardeihin ihmisiin sekunnissa, somessa on satoja tuttuja ja seuraajia, viestit tulevat reaaliajassa ja yhteys on mahdollista lähes joka paikkaan, ja silti yksinäisyys on lisääntynyt dramaattisesti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana eikä vähentynyt, ja tämä paradoksi ei ole sattuma, se on suora seuraus siitä miten digitaalinen yhteys korvaa mutta ei korvaa oikeaa yhteyttä.
Brigham Youngin yliopiston professori Julianne Holt-Lunstad julkaisi laajan meta-analyysin jossa hän osoitti että krooninen yksinäisyys on terveysriski joka vastaa tupakoitsemista 15 savuketta päivässä, eli se on haitallisempaa kuin lihavuus, liikkumattomuus tai runsas alkoholin käyttö, ja tämä tieto josta kirjoitin ahdistus ja masennus -artikkelissa sivuten, ansaitsee oman artikkelin koska sen mittakaava on niin merkittävä.
Miksi some tekee meistä yksinäisempiä
Sosiaalinen media lupaa yhteyden mutta toimittaa vertailun, ja vertailu ja aito yhteys ovat kaksi täysin eri asiaa, koska aito yhteys rakentuu vastavuoroisuudelle, haavoittuvuudelle ja jaetulle todellisuudelle, mutta some-yhteys rakentuu valituille parhaille hetkille, optimoidulle kuvalle itsestä ja reaktioille joita ei voi täysin kontrolloida.
Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti että runsas sosiaalisen median käyttö on yhteydessä lisääntyneeseen yksinäisyyteen, erityisesti passiivinen selaaminen eli muiden elämän katsominen ilman oman sisällön jakamista on vahvimmin yhteydessä yksinäisyyden tunteeseen, ja syy on se vertailumekanismi josta kirjoitin vertailun ansa -artikkelissa, koska katsot muiden valittuja parhaimpia hetkiä ja vertaat niitä omaan täyteen todellisuuteesi.
Lisäksi some-interaktio täyttää sosiaalisen tarpeen pinnallisesti mutta ei syvällisesti, saat tykäyksiä ja kommentteja ja reaktioita jotka tuottavat pienen dopamiinipiikin, mutta ne eivät tuota sitä syvällisempää yhteyttä jota ihminen biologisesti tarvitsee, joten olet samaan aikaan sosiaalisesti stimuloitunut ja yhteyden tarpeesta tyydyttymätön, mikä on erityisen epämukava tila.
Mitä oikea yhteys tarkoittaa
Aito yhteys toiseen ihmiseen rakentuu kolmelle asialle joista mikään ei toteudu somessa täysimittaisesti, ensimmäinen on kasvojenilmeiden ja kehonkielen lukeminen jotka välittävät merkittävästi enemmän tietoa emotionaalisesta tilasta kuin teksti tai ääni yksin, toinen on vastavuoroinen haavoittuvuus eli se kokemus jossa kerrot jotain oikeasta itsestäsi ja toinen tekee saman, ja kolmas on jaettu fyysinen tila eli se neurologinen reaktio joka syntyy kun olet kirjaimellisesti samassa huoneessa toisen ihmisen kanssa.
Nämä kolme elementtiä rakentavat oksitosiinia eli niin sanottua yhteenkuuluvuushormonia, ja oksitosiini on se biologinen mekanismi jonka puuttuminen tekee yksinäisyydestä terveyskriisin, koska se vaikuttaa suoraan stressisäätelyyn, immuunijärjestelmään ja sydänterveyteen tavoilla jotka pitkään puuttuessaan lisäävät sairastavuutta ja kuolleisuutta.
Miksi aikuisena on vaikea rakentaa uusia yhteyksiä
Lapsuudessa ja nuoruudessa ympäristö pakotti ihmisiä yhteen, koulu, harrastukset ja asuinalue toivat toistuvasti yhteen samanikäisiä ihmisiä jotka jakoivat samanlaisen elämäntilanteen, ja toistuvuus oli se mekanismi joka muutti tuttavuudet ystävyyksiksi.
Aikuisena tämä rakenne katoaa, elämä jakautuu töihin, kotiin ja vapaa-aikaan jotka kaikki harvoin tuovat ihmisiä yhteen toistuvasti tarpeeksi pitkään syvempien yhteyksien rakentumiseksi, ja sen päälle tulee se sosiaalinen varovaisuus joka aikuiselle on normaalia mutta joka tekee uusien yhteyksien hakemisesta vaikeampaa.
Tutkimukset osoittavat että syvemmän ystävyyden rakentuminen vaatii tyypillisesti 50–200 tuntia yhdessä vietettyä aikaa, eli se ei tapahdu yhdestä tapaamisesta tai muutamasta someviesteistä, se vaatii toistuvaa kasvokkain olemista ajan myötä, ja tämän ymmärtäminen auttaa asettamaan realistiset odotukset sille miten pitkään uusien yhteyksien rakentaminen vie.
Miten rakennat oikeita yhteyksiä käytännössä
Ensimmäinen käytännön askel on hakeutua toistuviin tilanteisiin samankaltaisten ihmisten kanssa, ei yksittäisiin tapahtumiin vaan asioihin joissa tapaat samoja ihmisiä viikosta toiseen, koska toistuvuus on se mekanismi joka rakentaa tuttavuudesta jotain syvempää, ja tämä voi tarkoittaa harrastusryhmää, vapaaehtoistoimintaa, liikuntaryhmää tai ammattiin liittyvää yhteisöä.
Toinen askel on lakata odottamasta että yhteydet syntyvät itsestään ja alkaa aktiivisesti investoimaan niihin, yhteydet joita sinulla on eivät syvenisivät itsestään, ne syvenevät kun laitat energiaa niihin, ja käytännössä tämä tarkoittaa spontaaneja yhteydenottoja, ehdotuksia tavata kasvokkain ja jakamista joka menee pintaa syvemmälle kuin kuulumisten vaihtaminen.
Kolmas askel on tunnistaa ne yhteydet jotka tukevat sitä suuntaa johon haluat mennä, kuten kirjoitin et enää samastu kaikkiin -artikkelissa, on täysin normaalia että kun elämäsi suunta muuttuu myös ne ihmiset jotka resonoivat kanssasi parhaiten muuttuvat, ja se ei tarkoita vanhojen suhteiden hylkäämistä vaan uusien etsimistä.
Neljäs askel on pudottaa puhelin pois kun olet jonkun kanssa, koska puhelimen läsnäolo pöydällä vaikuttaa tutkimusten mukaan merkittävästi syvempien aiheiden käsittelyyn ja yhteyden kokemukseen, eli oikea läsnäolo on taito jota pitää harjoitella erityisesti aikana jolloin kaikki kilpailevat huomiostasi jatkuvasti.
Tänään, tällä viikolla, ota yhteyttä yhteen ihmiseen jonka kanssa et ole tavannut kasvokkain pitkään aikaan ja ehdota tapaamista, ei somen kautta vaan puhelimella tai kasvokkain, ja anna sille tapaamiselle riittävästi aikaa eikä vain kahvitauko kiireessä, koska yhteys rakentuu ajankohdissa joissa ei ole kiire mihinkään.
