Tässä on se kysymys jonka haluan sinun miettivän rehellisesti, kuinka monta projektia, ideaa tai asiaa sinulla on tällä hetkellä kesken tai aloittamatta koska ne eivät ole vielä tarpeeksi valmiita tai tarpeeksi hyviä tai tarpeeksi kaiken kattavia? Jos vastaus on enemmän kuin yksi niin todennäköisesti täydellisyyden tavoittelu on yksi suurimmista tekijöistä joka pitää sinut paikallaan, ei laiskuus, ei tiedon puute, ei resurssien puute, vaan se jatkuva tunne ettei ole vielä tarpeeksi valmis.
Perfektionismi myydään usein positiivisena ominaisuutena, korkeat standardit, laatu ennen kaikkea, huolellisuus, mutta tutkimukset kertovat eri tarinaa, koska terveistä korkeista standardeista poikkeava perfektionismi on suoraan yhteydessä korkeampaan ahdistukseen, suurempaan prokrastinoinnin määrään, matalampaan itsetuntoon ja paradoksaalisesti huonompaan suoritustasoon pitkällä aikavälillä, ei parempaan.
Mitä täydellisyyden tavoittelu oikeasti on
Täydellisyyden tavoittelu on itsensä sabotoimisen erityismuoto jossa esteenä toimii korkean standardin illuusio, ja sen voi tunnistaa siitä ettei täydellinen koskaan tule valmiiksi, vaan joka kerta kun olet lähellä valmista löytyy jokin uusi asia joka pitää lisätä tai parantaa tai selvittää ennen kuin voi julkaista tai lähettää tai näyttää muille.
Tämä ei ole laadunhallintaa se on pelkoa, koska niin kauan kuin projekti on kesken sitä ei voi arvioida, ja jos sitä ei voi arvioida sitä ei voi hylätä tai kritisoida, ja jos sitä ei voi hylätä tai kritisoida sinua ei voi hylätä tai kritisoida, eli täydellisyyden tavoittelu on suojamekanismi hylkäämistä vastaan ei laadunvarmistustyökalu.
Erotus terveeseen korkeiden standardien tavoitteluun on yksinkertainen, korkeat standardit tarkoittavat sitä että teet asiat hyvin kun teet niitä, täydellisyyden tavoittelu tarkoittaa sitä ettet tee asioita koska mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvää tehtäväksi, ja näistä kahdesta vain ensimmäinen tuottaa tuloksia.
80/20 periaate laadun ja tekemisen välillä
Vilfredo Pareton havainto siitä että 80 prosenttia tuloksista tulee 20 prosentista panostuksesta pätee myös työn laadussa, koska ensimmäinen 80 prosenttia laadusta saavutetaan suhteellisen nopeasti ja pienellä vaivalla, mutta se viimeinen 20 prosenttia täydellisyyteen vaatii tyypillisesti 4–5 kertaa sen ajan ja energian jonka koko muu työ vaati.
Flippaajana tämä tarkoittaa sitä että myynti-ilmoitus jossa on 5 hyvää kuvaa, rehellinen kuvaus ja oikea hinta menee kaupaksi lähes yhtä hyvin kuin ilmoitus jossa on 15 kuvaa, täydellinen tekstiasettelu ja ammattimainen tuotekuvaus, mutta ensimmäinen vie 20 minuuttia ja toinen vie tunnin, ja tuntiin mahtuu useampi ilmoitus joka tuottaa enemmän kuin yksi täydellinen.
Hustlaajana tämä tarkoittaa sitä että ensimmäinen flyeri painettuna ja jaettuna tuottaa enemmän kuin täydellinen flyeri jota ei koskaan paineta, koska täydellisyys ei tapahdu paperilla se tapahtuu asiakkailla, ja asiakkaita ei voi saada flyer-designin hiomisella vaan niiden jakamisella.
Miksi B+ työ on usein parempi kuin A työ
Tässä on se looginen johtopäätös jota harvoin sanota ääneen, B+ työ joka julkaistaan tänään tuottaa palautetta joka tekee seuraavasta työstä paremman, mutta A työ joka julkaistaan kuukauden päästä menettää sen kuukauden jossa olisit voinut oppia, iteroida ja kehittyä, eli perfektionisti on paradoksaalisesti hitaampaa kehittymässä kuin se joka julkaisee nopeasti ja oppii palautteesta.
Affiliate-markkinoinnissa tämä on erityisen selkeää, koska se artikkeli jonka julkaiset tänään alkaa kerätä hakukonedataa heti, ja 6 kuukauden päästä tiedät täsmälleen mitä ihmiset etsivät, mitkä lauseet toimivat ja mitä pitää muuttaa, mutta se artikkeli jota hiot täydelliseksi ennen julkaisua antaa saman tiedon 6 kuukautta myöhässä.
Kuten kirjoitin kaikki ei tarvitse olla selvitettynä -artikkelissa, paras suunnitelma on se jonka voit korjata kokemuksen perusteella, ja kokemusta ei voi saada ennen kuin aloittaa, eli täydellinen suunnitelma ennen aloittamista on harha jonka ainoastaan kokemus voi kumota.
Miten lopetat täydellisyyden odottamisen
Ensimmäinen keino on asettaa julkaisupäätökselle deadline joka ei jousta, tämä myynti-ilmoitus julkaistaan tänään kello 20:00 oli se valmis tai ei, ja sitten katsotaan mitä tapahtuu, koska useimmiten huomaat ettei se lähes täydellisen version ja täydellisen version välinen ero näy tuloksissa ollenkaan.
Toinen keino on muuttaa onnistumisen mittaria. Jos mittaat työtäsi laadun perusteella, mikään ei tunnu koskaan riittävän hyvältä. Jos taas mittaat tekemistä ja julkaisemista, voit onnistua joka kerta. Tällöin onnistuminen tarkoittaa valmiiksi saamista, ei täydellisyyttä. Tämä muutos tuntuu pieneltä, mutta sen vaikutus tekemisen rohkeuteen on välitön.
Kolmas keino on tehdä ensin versio joka on selkeästi riittävä, ei paras mahdollinen vaan riittävä, ja sitten päättää julkaiseeko sen vai paraneeko se merkittävästi vielä lisätyöllä, koska useimmiten huomaat että riittävä on riittävä, ja se tunnistaminen vaatii sen että olet ensin saanut jotain valmiiksi eikä niin että pidät sitä ikuisesti työn alla.
Neljäs keino on alter ego kuten alter ego -metodissa käytiin läpi, koska perfektionisti on usein osa sinua joka pelkää, mutta alter egosi ei pelkää samalla tavalla, ja kysymys mitä alter egoni tekisi tässä tilanteessa on usein se joka katkaisee sen täydellisyyden odottamisen kierteen.
Valitse tänään yksi asia, jota olet pitänyt keskeneräisenä vain siksi, ettei se ole vielä täydellinen. Aseta sille deadline tälle viikolle ja julkaise, lähetä tai vie se eteenpäin juuri sellaisena kuin se nyt on. Katso sitten, mitä oikeasti tapahtuu. Huomaat useimmiten, ettei maailma romahdakaan. Sen sijaan saat palautetta, jonka ansiosta seuraavasta versiosta tulee parempi kuin mitä ”täydellinen” versio olisi yksin tehden koskaan voinut olla.
