Ennen kuin luet pidemmälle haluan tehdä yhden eron selväksi, koska tämä artikkeli ei ole sama asia kuin se yliajattelua käsittelevä artikkeli joka on jo tällä sivustolla, vaikka niillä on paljon yhteistä, koska yliajattelu on laajempi ilmiö joka kattaa menneen märehtimisen ja päätöksentekokyvyttömyyden, mutta huoli on erityinen muoto siitä, se on nimenomaan tulevaisuuteen kohdistuvaa pelkoa asioista jotka eivät ole vielä tapahtuneet ja jotka suurimmassa osassa tapauksista eivät koskaan tapahdu, ja juuri tästä tulevaisuuden pelon erityisestä mekanismista tässä artikkelissa puhutaan.
Pennsylvanian yliopiston tutkijat seurasivat pitkäaikaistutkimuksessa ihmisten huolia ja niiden toteutumista, ja he havaitsivat että 85 prosenttia asioista joita ihmiset huolehtivat ei koskaan toteutunut lainkaan, ja niistäkin 15 prosentista jotka jossain muodossa toteutuivat 79 prosenttia pystyi käsittelemään tilanteen paremmin kuin etukäteen odottivat, eli käytännössä vain noin 3 prosenttia huolista koskaan toteutui tavalla joka osoittautui niin hankalaksi kuin huolehtija oli etukäteen pelännyt, ja silti käytät merkittävän osan henkisestä kapasiteetistasi tähän kolmeen prosenttiin.
Miksi aivot huolehtivat vaikka se on turhaa
Huoli on evolutiivinen mekanismi joka kehittyi auttamaan ihmistä selviytymään fyysisistä vaaroista, kun esi-isäsi kuuli pensaassa äänen hänen aivonsa ennakoivat uhkaa ja valmistautuivat reagoimaan, ja tämä ennakoiva uhkamagnoosi oli hengissä selviytymisen kannalta kriittinen taito, mutta sama mekanismi joka toimii hyvin leijonaa vastaan ei toimi yhtä hyvin moderneja uhkia vastaan, koska se ei osaa erottaa fyysistä vaaraa ja sosiaalista pelkoa, taloudellista epävarmuutta tai tulevaisuuden mahdollista katastrofia.
Kun huolestut, amygdala eli aivojen hälytyskeskus aktivoituu täsmälleen samalla tavalla kuin todellisen uhan edessä, kortisoli nousee, sydämen syke nousee, lihakset jännittyvät ja aivot siirtyvät selviytymistilaan jossa ne etsivät uhkaa ja ratkaisua siihen, ja tämä toimii täydellisesti kun uhka on konkreettinen ja välitön, mutta abstrakti tulevaisuuden pelko ei tarjoa selkeää uhkaa eikä selkeää ratkaisua joten kierros jatkuu loputtomiin.
Tässä on se biologia jonka ymmärtäminen muuttaa kaiken, huoli ei valmistele sinua paremmin tulevaisuuden haasteisiin, se kuluttaa nykyhetken energiaa mahdollisen tulevan uhan tähden, eli maksat tänään todellista hinnan jostain joka 85 prosentin todennäköisyydellä ei koskaan tapahdukaan, ja 97 prosentin todennäköisyydellä ei tapahdu niin pahana kuin pelkäät.
Miten huoli eroaa suunnittelusta
Tämä on se ero joka pitää sisäistää, koska ei kaikki tulevaisuuden ajattelu ole huolta, ja tärkeää on osata erottaa toimiva ennakointi passiivisesta huolesta, koska ne tuntuvat ulospäin samanlaiselta mutta niiden vaikutus on täysin erilainen.
Suunnittelu on konkreettista, se johtaa toimintaan, se on kertaluontoista eli teet suunnitelman ja siirryt eteenpäin, ja se käsittelee todellisia mahdollisuuksia joihin sinulla on vaikutusmahdollisuus, esimerkiksi olet huolissasi siitä että flip-tuotteesi ei mene kaupaksi joten tarkistat hinnan, parannat kuvat ja kirjoitat paremman otsikon, tämä on suunnittelua, se johtaa toimintaan ja sen jälkeen siirryt eteenpäin.
Huoli taas ei johda toimintaan, se pyörii samassa silmukassa yhä uudelleen ilman konkreettista seuraavaa askelta, olet huolissasi siitä mitä asiakkaasi ajattelee sinusta, siitä miten markkina kehittyy vuoden päästä, siitä onnistuuko tämä juttu jota et ole edes aloittanut, ja näille ei ole konkreettista toimintaa tänään, mutta mieli palaa niihin yhä uudelleen vieden energiaa joka voisi mennä muualle, ja tämä on se mekanismi josta kirjoitin myös yliajattelu-artikkelissa mutta huolen kohdalla uhka on aina tulevaisuudessa.
Mitä huoli tekee kehollesi käytännössä
Krooninen huoli pitää kortisolin koholla tavalla joka vaikuttaa konkreettisesti fyysiseen terveyteen, koska kohonnut kortisoli nostaa verenpainetta, heikentää immuunijärjestelmää, häiritsee unta, lisää vatsarasvan kertymistä ja ennen kaikkea heikentää muistia ja päätöksentekokykyä, ja tämä tarkoittaa että se ihminen joka huolehtii paljon on biologisesti heikommassa asemassa tekemään hyviä päätöksiä kuin se joka ei huolehdi, eli huoli ei ainoastaan kuluta energiaa se aktiivisesti heikentää kykyä ratkaista niitä asioita joista huolestuu.
Tähän liittyy myös se mistä kirjoitin magnesium-artikkelissa, koska stressi kuluttaa magnesiumia ja magnesiumin puute heikentää stressinsietokykyä, ja krooninen huoli on yksi tehokkaimmista tavoista ylläpitää tätä noidankehää.
Viisi tapaa katkaista huolen kierre
Ensimmäinen on huolen kirjoittaminen paperille ja sitten yksinkertaisen kysymyksen esittäminen itselle: voiko tälle tehdä jotain konkreettista tänään? Jos kyllä, kirjoitat sen konkreettisen toimenpiteen ja teet sen, jos ei, kirjoitat paperille miksi et pysty vaikuttamaan tähän asiaan juuri nyt ja hyväksyt sen, koska kirjallinen hyväksyminen on tehokkaampi kuin pelkkä ajatteleminen.
Toinen on huoliajan rajaaminen, anna itsellesi 15 minuuttia päivässä jolloin saat huolehtia vapaasti kaikesta mitä mieleen tulee, aseta ajastin, huolehdi täysillä, ja kun aika loppuu siirryt eteenpäin, ja tämä toimii koska se muuttaa loputtoman ja rajattoman huolen rajatuksi prosessiksi jolla on loppunsa.
Kolmas on todennäköisyyden tietoinen arviointi, kysy itseltäsi rehellisesti kuinka todennäköinen tämä asia oikeasti on asteikolla 0–100, ja sitten kysy kuinka pahaa se oikeasti olisi jos toteutuisi, koska useimmissa tapauksissa sekä todennäköisyys että seuraukset ovat huomattavasti pienempiä kuin epämääräinen pelkotila antaa ymmärtää.
Neljäs on fyysinen katkaisu, kun huomaat huolehtivasi nouse ylös ja tee jotain fyysistä, koska fyysinen liike aktivoi parasympaattisen hermoston ja laskee kortisolia tehokkaammin kuin mikään puhdas ajatteluharjoitus, ja viisi minuuttia kävelyä katkaisee huolen kierteen tehokkaammin kuin viisi minuuttia vakuuttelua itselle että pitäisi lopettaa huolehtiminen.
Viides on kontekstin hakeminen, puhu jonkun luotettavan ihmisen kanssa jolle kerrot huolesi ääneen, koska useimmiten huoli pienenee merkittävästi jo pelkästään siitä että sanot sen ääneen toiselle ihmiselle, koska silloin aivot joutuvat formuloimaan sen konkreettiseen muotoon eivätkä anna sen leijua epämääräisenä pelkona.
Mitä tapahtuu kun lopetat turhaan huolehtimisen
Kun käytät sen energian joka meni turhaan huolehtimiseen johonkin konkreettiseen, tapahtuu sama asia kuin dopamiinipaastossa tai some-detoxissa, vapautuu kapasiteettia jota et tiennyt olevan olemassa, ja se kapasiteetti on suoraan käytettävissä siihen mitä rakennat, myynti-ilmoitusten tekemiseen, asiakaskontakteihin, affiliate-sisällön kirjoittamiseen tai mihin tahansa muuhun joka oikeasti vie sinua eteenpäin.
Aloita tänään tunnistamalla yksi konkreettinen asia josta huolehdit juuri nyt, kirjoita se paperille, kysy voiko sille tehdä jotain tänään, ja jos kyllä niin tee se, jos ei niin kirjoita paperille miksi et pysty vaikuttamaan siihen tänään ja sulje paperi, se on kaikki mitä tarvitaan ensimmäiseksi askeleeksi.
